Olen 25-vuotias tyttö, joka ei vielä ole kasvanut, eikä varmaan koskaan kasvakaan aikuiseksi. Päällepäin mulla menee aina hyvin. Tutustun uusiin ihmisiin helposti, ja olen periaatteessa aina hyvällä tuulella. Sinänsä se on totta, olen harvoin kokonaisvaltaisesti pahalla päällä. Mua on kuitenkin todella helppo satuttaa, koska koen olevani koko ajan yksinäinen.

Yksinäinen siinä suhteessa, ettei mulla ole toimivaa parisuhdetta. Mulle on aina tuottanu vaikeuksia olla yksin, ja olen siks aloittanut seurustelun, vaikka olen alusta asti tiennyt, ettei mulla ole tunteita miestä kohtaan, eikä edes halua tehdä mitään suhteen eteen. Nyt, kuluneen vuoden aikana mä olen oppinut hiljalleen myös elämään yksin. Olen toki ollut monta kertaa kiinnostunut jostain miehestä, mutta en ole asian eteen tehnyt mitään, kun tunnen itteni, ja tiedän että jos ei kolahda kunnolla, niin kyllästyn taas toiseen heti. Nyt mä kuitenkin olen tavannut ihmisen, joka sykähdyttää kunnolla, mutta kerron siitä paremmin tuon toisen otsikon alla